Heippa kesäyöstä ja pahoittelut blogissa vierailleille, että tarina on antanut taas odottaa itseään - keskikesäkin on näyttänyt olevan varsin kiireistä aikaa

Heti alkuun kiitokset Janikalle blogitarinan tämänkertasesta otsikosta -kesän ehottomasti parhaasta sloganista  ;))) Itseasiassa toi koko slogani ei edes kertonut pingviinin pileistä, vaan ihan jostain muusta, mutta onneks kuulossa oli just sen verran vikaa...hahhhhaaaa !!! Mut tulihan taas naurettua...  Hiljasten miesten huone ei taasen liittynyt tähän puuhaan mitenkään muuten kuin omaamalla saman maantieteellisen sijainnin kuin pingviini... mutta hiljasista miehistä lisää hiukka myöhemmin

Heinäkuu alkoi varsin hulvattomalla tavalla ja ihan loistavassa hellekelissä ! Kiitos Kitille terassiseurasta mageessa jokimaisemassa Suomen Porvoossa - ei huono noin ex-tempore retkeks ! Hulvattomuus hellitti kyllä hiukan kotimatkalla, kun posotin kotimatkalla Vääksyssä hiukka yli sallittujen rajotusten ja tulin ikuistettua sellaseen "tienvarren telkänpönttöön"!! Voi kerpele sentään sanon ma - ei ihan vuotta tullut täyteen edellisestä "muikkarista" ...nooh, onneks ajoin vain ihan hieman yli... ja lopuista asiaan liittyvistä tapahtumista ei edes tässä mainita   

Kotiuduin kuitenkin turvallisesti ja sain yhden lomailijan Karijoelta kyläilemään Vekkulantielle. Tiinan kanssa piti reenailla koiria, saunoa rantasaunassa ja parantaa maailmaa perinteisesti läpättäen, mutta suunnitelma saikin yllättävän äkkikäänteen  Ei tarvittu kuin radiosta väärään paikkaan yksi Himoksen Iskelmäfestareiden mainos ja BINGO ! Seuraava kysymys kuuluikin, et pitäskö lähtee Mamba kuuntelemaan ihan vaan kauniin kesäillan kunniaksi ??? Yllättäen siitä se ajatus sitten lähti ja eikun tuumasta toimeen! Tiinalle "lainahöyhenet" meikäläisen karderoobista, maskia naamoihin ja matkaan! Muutaman tunnin päästä hortoiltiinkin sitten jo Himoksen Iskelmäfestareilla ja eihän siinä mitään kummallista, jos vanhat Iskelmäfanittajat ittensä festareilta löytää, mutta että Teini-Tiinakin, ni huh hah hei  Kaikkeen se isosisko kuskaa...

Siskoksia sitten tosiaankin - ja ihan muidenkin mielestä  Nimittäin ei kauaa ehitty festareilla vanhentua, kun erään kojun myyjä tuli kysymään meiltä, että "jokos olette esiintyneet??" Löi hetken iso ratas normaalia enemmän tyhjää ja sitten Tiina empien vastas, et "eipä olla!?!?" Kojun myyjä ilmeisesti hokas, että joku inkkari tippu just kanootista ja jatkoi tarinaa varovasti, että: "Mies tuossa sanoi, että olette ne Mattilan sisarukset??" Totaali *REPS* ja JuuEi !!! Eikä ollu muuten ainoo pariskunta, joka niin luuli - ainakin kolmesta muusta osotteesta saatiin kuulla olevamme "niitä Mattilan sisaruksia"  Ihan sit vaan tosta syystä oli sitten ihan pakko alkaa käyttäytyä - eihän me nyt suotta haluttu saattaa niitä oikeita Mattiloita turhaan Seiskan lööppeihin... Mattiloita puolenmetrin lisäjaloilla, mut hauskaa oli ihan koko rannekkeen hinnalla!! Ei noin niinku heti osais ajatella, että Iskelmäfestareilla voi olla niin kamalan-letkeen-rempseetä menoo, ja sit vielä se Tero Vaara ja Mamba! HUIPPU keikka alusta loppuun!!! Hienot tunnelmat kesäillassa, kun Mamba koko festarikansan suosiollisella avustuksella kajautti loppuun biisin "Vielä on kesää jäljellä.." Ei sitä sen paremmin olisi osannut sanoa - ei edes Mattilat !!!

Seuraavalla viikolla päästiinkin sitten astutuspuuhiin! Lara teki juoksut ja pääsi uusiokosintareissulle Sepon luo  Ankkalinnalaiset on ollu kaikkinensa mielenkiintoinen ja tasainen pentue, joten päätin uusia yhdistelmän toiveissa saada toinen satsi samanmoisia! Toivotaan vaan, että astutukseen tähdet oli kohillaan... Tälläkin kertaa se puuha kyllä tuolla pariskunnalla oli helppoo ku heinänteko - ei tarvinu nimittäin henkilökohtaisia avustajia..  

Heinäkuun puolivälissä tein sit perinteiset Forest Gumpit ja heitin Rauskin kanssa juostessa mettäpolulle voltin. Nilkka sano "räps, naks ja poks" ja siellä sitä sitten istuskelin kannon nokassa  Kymmenen minuutin "kokeilekantaakojalka"- pähkäilyn jälkeen pääsin kuin pääsinkin takaisin tolpilleni ja eiku vauhtia koneeseen - olinhan mää juoksemassa kelloa vastaan  No juup - ei ollu sit kovin hyvä idea  ja seuraavan yönä viimestään myös sisäinen sairaanhoitajani tajus, et aina ei kannata pysyä alkuperäisuunnitelmassa... Nilkka oli yön ihan kamalan kipee, turvoksissa ja sopivasti mustuva.  Noh, onneks olin pariksi seuraavaksi päiväksi luvannut mennä tuuraamaan ensiapuun, joten apuhan oli sitten tooosi lähellä  Sinänsä aika vakuuttava työrupeaman aloitus puolentoistavuoden tauon jälkeen, kun ensin kaivelee omaan jalkaan riittävät tuet toppauksineen ja sitten suoriutuu vähitellen hoitelemaan niitä "oikeita" potilaita.. Koivesta ja sen vammaisuusasteesta huolimatta, ea:ssa oli pitkästä aikaa toooosi kiva olla töissä - siitäkin huolimatta, että lanssin Markon taas huijas mua puhelimessa ihan kybällä ja taas kerran mä menin vanhanaikaseen - ja pojat sai päivän pilapuhelun varsin onnistuneesti tehtyä ! Varoituksen sanana kuitenkin mainittakoon, että kosto tulee olemaan erityisen suloinen ja makea....  

Nilkka ja repsahtaneet nivelsiteet elelivät sitten rauhaiseloa reilun viikon ja mikä kamalinta, niin lenkkeilyt kelloa vastaan ja ilman oli julistettu lääkärin toimesta pannaan! SPKL:n maalimiesleirille oli kuitenkin ilmottauduttu ja nilkan oli vaan vähän niinku pakko alkaa leikkiä riittävästi kuntoutunutta  Loviisaan rantauduimme keskiviikko iltana kokoonpanolla mä, Jani, Jenni, Janika, Anu ja Antti sekä erinäinen määrä koiruuksia  Eihän sillä nilkalla nyt muuten niin paljon olisi väliä ollut, mutta kun oli nyt Anun kanssa satuttu ilmottautumaan maalimiesoppilaiksi, niin se aiheutti hiukka pähkäilyä.. Onneks air castit, cobanit ja liimasittet on keksitty, ja niillä sitä sitten mentiin loppuviikko  Eikä annettu tuumaakaan periksi! Heti torstaiaamuna, ihan kuten kaikkina loppuinakin leiriaamuina, oltiin veskahaalarit päällä klo 8 poikain kanssa juoksemassa aamulenkkiä!

Torstaiaamu jatkui lenkin jälkeen aamupalalla ja tasokokeella koskien vietti- ja oppimisteorioita. Tarinat paperille ja kentälle tositoimiin  Ihan tosi mukava päivä; loistavia treenikeskusteluja ja muutama omakin treeni tuli tempastua. Me ykköset puuhailtiin Laakson Jarin ja Haapalaisen Pekan coutsaamina, ja nää miehet oli hommassaan ihan POP ! "Yläluokkalaiset" heiluivat viereisellä kentällä Viitaniemen Jarin säestyksellä.

Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Sit reenailtiin vielä omat rekut ja lähettiin ansaitusti saunomaan. Ei ihan keretty Anun kanssa saunasta pois, kun saatiin jo viestiä, että puolentunnin päästä pitäisi olla valmiina marssimaan kolmannenasteen ristikuulusteluun "Hiljasten Miesten Huoneeseen"  Äkkiä saunasta pois ja viime hetken valmistautuminen siihen paljon puhuttuun prässiin...

Odoteltiin ruokalan terassilla, yön pimetessä, varmasti toista tuntia Anun, pitkätukka - Jarmon ja Juhanin kanssa kutsua kuulusteluun. Juhani pääsi ekana ja tuli ihan elävänä takasin. Sit oli mun vuoro

Ja nyt tää tarina onkin sit "censored", koska mut on aivopesty olemaan hiljaa kaikesta mitä siinä huoneessa tapahtu - ja siellä tapahtu ihan kamalia.. Sen verran kyl kerron, et mun etukäteen saama "esitelmäaihe" oli pakottaminen ja juu siitä en sit paljoakaan ehtinyt tarinoimaan - kaikkee muuta maan ja taivaan väliltä kylläkin  Ja senkin verran vielä sanon, et siellä huoneessa oli ihan IHQUA - ainakin varsin tunnelmallista; punaiset valot ja kaikkee...hyvää musiikkiakin Viitaniemen toimesta  Ne ns. hiljaset miehet oli kyllä kamalan kovia puhumaan yhtäaikaa ja päällekkäin, mutta muuten ne oli ihan jees !

Perjantai painettiin taas reeniä tiukalla tahdilla ja analysoitiin treenejä viimoseen pilkkuun asti. Ihan sitä parasta treeniantia oli pohtia teoriaan sitä, mitä oli just käytännössä hetki sitten nähnyt! Illalla reenattiin taas omat, saunottiin ja notkuttiin grillillä. Janikin pääs pyörähtämään hiljasten miesten jututettavana - heitteliköhän ne sitä samoilla palloilla ku mua ?? No hengissä se selvis sieltä sekin !

Lauantaiaamuna aamulenkki olikin sit pakollinen vaan meille ykkösille ja ne yläkoululaiset sai laiskotella muka jonkun kuntotestin takia - pöh!! Aamulenkille vaan koko kööri, sanon minä  Aamupalan jälkeen alkoi sit näyttökokeet. Eka oli kortilliseksi harjotusmaalimiehiksi pyrkivät framilla ja sen jälkeen oli kisamokeiksi havittelevien vuoro. Jani oli yrittämässä tota jälkimmäistä korttia ja joutu sitten tekemään kolmosen kisaliikkeet. Mä olin Rauskin kans koirakkona ja BeeHoo Rauski suoriutui ekaa kertaa tekemistään kolmosen liikkesitä liki mallikkaasti  Nyt, kun alkais sitä oikeesti reenaamaan, ni sillähän vois päästä vielä kokeeseenkin! Jani selviytyi omasta urakastaan hyvin ja maalimieskollegio ilmoitti korttikokeen olevan läpäisty ! Hieno juttu ja ONNITUKSET !

Oppilaat koulukuvassa

Iltapäivällä käytiin sitten kattelemassa SPL:n sutsukokeita lähitienoolla, poikettiin kaupoilla ja valmistauduttiin illan maalimiessaunaan! Voi PAH ja me jouduttiin Anun kans normi-naistensaunaan...kummaa tasa-arvotonta puuhaa! Onneks Jartza oli luvannut meille edes maalinaisvihtat....ainoo vaan, et nekin oli hetkellisesti "kidnapattu"  Päästiin kuitenkin vihtomaan ja roimimaan pahat henget meistä pois! Klo 21 alkoi sitten varsinainen maalimiesten Kastejuhla ja asianomaisten töttöhatutus Harjotus- ja kisaveskat kasteltiin, juuriharjailtiin ja pamputeltiin ensin. Sitten meidät ekaluokkalaiset kasteltiin tokalle. Juu-uh ja sanan varsinaisessa merkityksessä kasteltiin - meikäläisellekin vähintään se puoli ämpäriä vettä niskasta sisään, kevyt tukan harjaus ja pikku-pikku-läpsäys pampulla. Tuntukohan musta vaan, vai saatiinkohan me naisina tässä kohtaa jotain helpotusta ?!? Jartza oli kuiteski luvannu, et meikit säilyy ja ne säily, joten Thanks ja Niiaus, ei menny koko laittautuminen uusiks, ainoastaan housut vaihtoon  

Oppilas J.Nivala kastettavana...

...Jarin tukkastudiossa Pekan henkisellä avustuksella

Tulihan märkä olo...

Sitten oli vielä Oula Lappalaisen SHÖW ja "poroja" tuli taas merkattua ja siemennettyä Repokettuleirin malliin. Mä pääsin vanhana korvamerkittynä erityiskohteluun ja sain ihan oman juomankin Oulan henkilökohtaisen avustajan toimesta, pehmustetun istuimen sekä lopuksi Oulan privaatti tankotanssin ilman tankoa...ja ehkä jopa ilman tanssia - olihan se taas  sellastakin vääntelehtimistä pakarat paljaana  Go Oula Go ja seuraavan kerran taas

Oulan geimit alkamassa...

Oula ihte

Priwaattishow ilman Happy Endiä

Loppuilta meni sitten bilettäessä Jartzan tahdeissa! Jammattiin kyllä ihan hiki päässä ja hauskaa oli! Pingviinikin sai siis ne kaipaamansa pileet  ...vai miten se nyt oli??!! Se oli kyllä kummaa, että muistan viimesen kolme tuntia kuulleeni, kun Jartza ilmotti vetävänsä vielä viimosen biisin... Onneks The Muusikon ohjelmistossa oli ihan helevetin monta VIIMOSTA biisiä, ja bileet jatku ja jatku ja jatku...vielä tuntikaupalla senkin jälkeen, kun parakki 9 siirtyi yöpuulle  Ihan loistavaa, että Viitaniemi pisti parastaan, viihdytti joukkoja ja laulo sen vihon-vihon-viimesen kipaleen vasta aamun jo valjettua  Mies on totellinen viihteen ammattilainen! Kiitokset vielä täältä näiltä joukoilta illan musiikkituotannosta!

Sunnuntaina ykköset pääsivät *joutuivat* vielä venymään jälkipuuhiin. Tehtiin ja ajettiin jälkiä keskenämme ilman koiria, ja aiheutettiin näin kohtuullista hilpeyttä samalle alueelle luennolle kokoontuneelle SPL- Kotkan väelle  Onneks siellä oli useampi tuttu ja jaksoivat luennon lomaan kannustaa meitä jäljen salaiseen maailmaan. Väitän kyllä, että heidän saksalainen luennoitsijansa ei ehkä ihan pysyny meidän puuhien matkassa ja kattelikin hiukan säälinsekaisin tuntein, kun ensin kulmantakaa ilmestyy oppilas, joka on kiinnitetty kymppimetrin jälkiliinaan. Liinan perässä säätää toinen oppilas, jonka perässä hiippaa kolmas oppilas, joka lopulta on ainoa, kuka tietää yhtään missä ja miten pitäsi edetä...  Kohtuullisen vakuuttava näyttö suomalaisesta koiraurheilusta - ei meillä tähän koiria tarvita ! Mut hauskaa oli ja sit päästiin siivoomaan parakit kuntoon.

Niinpä sitä tuli tämäkin leiri lusittua ja voi sanoa, että takki oli taas tyhjennetty. Oli siis aika lähteä kotimatkalle. Matkalla haettiin malitypy Anni kyytiin - sehän oli ollut astutusreissulla Helgen luona. Sitten puoliunessa posotettiin kotio Koskenpäälle. Hauska reissu ja paljon loistavia muistoja! Ens kesänä sitten taas !

Terppaloisin, nyt jo kakkosen oppilas J.Nivala

P.s. Ja TAAS kerran saa ONNITELLA huikeesti myös Kaisaa ja Pasia alias Manouman Syndrooma-Pasia aivan upeasta debyytistä FH- kakkosessa!!! Helteisessä kelissä upea taisteluvoitto FH2 pisteillä 95 ! Upeaa työtä teette lajissa kuin lajissa! KIITOS Kaisa!